sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pirteämpi ranskis

Mulla oli suuret suunnitelmat siitä, miten maalailisin ruusuja kynsiini liukuvärjätylle pohjalle, jotta ne sopisivat täydellisesti mun ihanuusmekolle, jolle oli käyttöä lauantaina. Muhun iski kuitenkin joku harvinainen ja käsittämätön tarmonpuuska, ja raivasin ikuisuusprojektina olleen vaatehuoneen, jonka johdosta aikaa kynsille jäi huomattavasti suunniteltua vähemmän. Eikä siinä keskiyön minuutteina tuo mielikuvituskaan ihan kovin hurjaa vauhtia laukannut. Siksi siis heti perään aikalailla samanlainen lakkaus kuin edellisessäkin postauksessa vähän pirtsakamman värisenä.

On sääli, etten mä saanut pinkin lakan mahtavaa kimallusta napattua kameralle. Mä olen pitkään etsinyt seuraajaa Natural coden Soul shakerille, koska se on ollut ehdottomasti yksi mun lempparilakoista siitä asti kun se muutti mun pakkiin, ja kausisävynä sitä ei tietenkään enää tahdo oikein enää mistään löytää. En ole raaskinut sitä aikoihin edes käyttää, kun sen sisältö on huvennut jo alta puoleen. Color clubin Wing fling ei ole täysin identtinen, mutta aika läheltä kuitenkin liippaa, joten ehkä uskallan kajota taas Soul shakeriinkin. Oikeastaan koko Take wing kokoelma on ihan käsittämättömän kauniita lakkoja täynnä, ja koko joukko tipahtikin mun postilaatikkoon tossa joku aika takaperin. Niihin tullaan siis ihan varmasti palaamaan vielä lähiaikoina useampaankin otteeseen.

Pohjalla on Color clubin Incognito (töttöröö, ylläri!), ja tarrat samasta eBay-satsista kuin edellisetkin. Ja juuri kun mä pääsin sanomasta, ettei nämä mitään helposti repeä, niin enkös onnistunut halkomaan useammankin... :D Onneksi ne sai kuitenkin aseteltua ehjän näköisiksi kynsille!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ranskis tarroilla

Eilinen vaati siistit ja asialliset kynnet. Ranskishan on aina sopiva ratkaisu näihin tilanteisiin.

Molemmat lakat ovat StudioOnen. Kukkatarrat ovat eBaystä kotiutettu. Nuo tarrat ovat siitä satsista, josta olen lukenut paljon moitteita siksi, että ne kuulemma repeävät helposti ja ovat siksi vaikeita käyttää. Itse en kyllä huomannut moista vaivaa. Kun arkkia taivutti sopivasti tarran alla ja irrotti tarran varovasti pinseteillä, ne pysyivät kaikki hyvin ehjinä, ja taipuisuutensa vuoksi tykkäsin niistä enemmän kuin esimerkiksi Kissin tarroista.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Palavanpunaiset pisteet

Yritän päästä yleensä mahdollisimman vähällä muokkauksella kuvien kanssa, mutta näiden kanssa piti säädellä kyllä melko ronskilla kädellä, että sain nuo pallerot edes jotenkuten näkyviin. Oon nähnyt tämäntyyppiisiä pisteilyitä monessakin paikkaa ja tykkään käyttää erityyppisiä mutta suht samanvärisiä lakkoja rinnakkain, mutta näissä se väri taitaa liipata turhankin läheltä, kun koristeluita pitää oikein tiirailemalla tiirailla. Tuskimpa sitä edes huomaisi ilman lähempää tarkastelua, etteivät nämä ole yksiväriset, mutta ompahan oikein kunnolla punaiset ainakin jos ei muuta!

StudioOnen lakat ovat siitä vähän mälsiä, että niiden nimeämisen kanssa ei ole paljon päätä vaivattu: näissä ei ole edes sävynumeroita erottamassa lakkoja toisistaan.

Kimaltelevampi tapaus on Flormarin U14. Ehdoton helmi noiden lakkojen joukossa, peittää monta merkin lakkaa paremmin, ja kuivumisajastakin saisi monet Flormarit ottaa mallia.

Vaikka sormet onkin aika hurjan väriset, lakkojen värit eivät jotekin ihmeesti kokeneet läheskään yhtä pahaa vauriota, vaan vastaavat aika hyvin todellisuutta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...