sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Mulla on ollut ainutlaatuinen kesä. Enkä voi väittää, että mitenkään hyvällä tavalla. Ja jotenkin kaikki tapahtunut on pakkautunut tälle viikonlopulle.

Vähän yli kaksi viikkoa sitten rakas isäni nukkui pois. Aivan liian nuorena, syövän uuvuttamana. Hautajaiset olivat eilen.

Vähän ennen juhannusta tultiin avokin kanssa siihen tulokseen, ettei homma vain yksinkertaisesti toimi niinkuin pitäisi. Hän ajoi viimeisen muuttokuorman kanssa pois tänään. Hyvissä väleissä ollaan edelleen, mutta aikamoinen muutos tämä kuitenkin on lähes neljän yhdessäasumisvuoden jälkeen.


Ja vaikka olenkin lakkaillut kynsiäni entiseen tapaan, mua ei ole kiinnostanut keskittyä ja ideoida sen ihmeellisempiä koristuksia ja krumeluureja, saati sitten bloggailla asiasta. Just nyt ei vaan nappaa. En mä ole tehnyt mitään lopettamispäätöstä, mutta ainakin jonkunsortin tauko tässä on paikallaan. Palaan linjoille sitten jos tuntuu siltä.

Jotain positiivistakin on sentään tapahtunut, pääsin AKOon opiskelemaan ja ensimmäinen koulupäivä on huomenna, jännittää ihan hirveesti! Näillä näkymin musta tulee isona talonrakentaja. Senkään puolen en sitten tiedä, onko mun kynnet edes kovin esittelykelpoiset enää kohta...:)

Mä tiedän, ettei elämä toimi ihan niin, että sitä voi vaan päättää uuden elämän alkavan NYT ja jättää kaikki ikäviä asioita taakseen tuosta noin vain, enkä mä sitä haluaisikaan. Ehkä sitä joskus vielä huomaa että on päässyt vahingossa kasvamaankin ihmisenä tämän kaiken myllytyksen keskellä. Jotenkin sitä kuitenkin hiipi tänään mieleen ajatus siitä, miten syksy ei ole ollut koskaan niin tervetullut kuin nyt. Minä kun olen päättänyt, että tähän suruun ja ikävään ei jäädä rypemään, vaan tästä on suunta ainoastaan ylöspäin.

Eipä siinä kait muuta, ajattelin vain, että voisi olla ihan reilua availla tilannetta tänne teillekkin. Niin että hyvää syksyä vaan kaikille, toivottavasti kaikki eivät ole kadonneet kun palaan uudella tarmolla lakkapakit kolisten!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...